Intian keskeinen turvallisuushaaste ei ole ulkoinen, vaan se liittyy sisäisen harmonian ja yhtenäisyyden ylläpitämiseen

Intiassa on pian uusi hallitus. Mutta mitä tulee kansalliseen turvallisuuteen, kaikki puolueiden manifestit näyttävät yhtä tyhmiltä ja epäkeskeisiltä, ​​mikä vahvistaa pelkoja, että viimeaikainen turvallisuuteen liittyvä huijaus oli pinnallista ja vaalilähtöistä.

Intian puolustus, Intian asevoimat, Intian puolustusbudjetti, Intian hyökkäykset, Intia Kirurginen isku, Intian turvallisuus, turvallisuusjoukot Intia, Balakot Strike, Intian Pakistanin puolustus, Intian Pakistanin raja, Kargilin sota, Intian Kiinan rajakiista, Indian Express, viimeisimmät uutisetPuutteita, jotka historiallisesti mahdollistivat ulkomaalaisten loukkaamisen suvereniteettiamme ja riistää meiltä vapauden, olivat: sisäisen yhtenäisyyden puute, strategisen ajattelun ja suunnittelun puute ja teknologinen jälkeenjääneisyys. (Tiedosto)

Itsenäisyyden jälkeen kuluneet seitsemän vuosikymmentä ovat nähneet lukuisat analyytikot, tutkijat ja tutkijat – niin ulkomaiset kuin intialaisetkin – valittaneen Intian strategisen kulttuurin puuttumista ja siitä johtuvaa sen johtajien kansallisen turvallisuuden piittaamattomuutta. Historiallisesti Intia joutui peräkkäin persialaisten, kreikkalaisten, arabien, turkkilaisten, afgaanien, mongolien ja mogulien hyökkäyksiin sen luoteissolien yli ja eurooppalaisten hyökkäysten yli sen rannoille. Vaikka emme onnistuneet voittamaan yhtäkään näistä hyökkääjistä, huomioikaa, että maalta saapuneet sulautuivat Intian rikkaaseen kulttuuriin ja heistä tuli intialaisia. Eurooppalaiset meritse kulkevat hyökkääjät, jotka eivät vähitenkään olleet kiinnostuneita assimilaatiosta, pysyivät siellä neljä vuosisataa; vain riistääkseen, ryöstääkseen ja perustaakseen imperiumia.

Puutteita, jotka historiallisesti mahdollistivat ulkomaalaisten loukkaamisen suvereniteettiamme ja riistää meiltä vapauden, olivat: sisäisen yhtenäisyyden puute, strategisen ajattelun ja suunnittelun puute ja teknologinen jälkeenjääneisyys. Todiste siitä, että historian opetukset ovat jääneet opittamatta, on Intian hallituksen jatkuva välinpitämättömyys kansallisia turvallisuuskysymyksiä kohtaan viidestä suuresta konfliktista, jatkuvista sisäisistä kapinoista ja toistuvista terroriiskuista huolimatta. Harvoin, viimeisten 72 vuoden aikana, Intian parlamentti on löytänyt halukkuutta keskustella puolustusbudjetista, käsitellä kansallisia turvallisuuskysymyksiä tai vaatia hallitukselta puolustustarkastelua/turvallisuusstrategiaa. Parlamentti ei ainoastaan ​​jätä huomiotta oman pysyvän puolustuskomiteansa vuosittaisia ​​suosituksia, vaan myös hallituksen nähdään olevan tyytymätön valiokunnan esittäessä epämiellyttäviä tosiasioita.



Vuoden 1999 Kargilin katastrofi toi poliittiselle järjestelmälle, että kansallisessa turvallisuudessa oli paljon vikaa. Tämän seurauksena sekä NDA- että UPA-järjestelmät, jotka seurasivat, muodostivat korkean tason asiantuntijaryhmiä, joiden tehtävänä oli suorittaa kansallisen turvallisuuden tarkastuksia ja ehdottaa uudistuksia. Molempien tahojen keskeiset suositukset katosivat kuitenkin puolustusministeriön ja sisäministeriön byrokratiaan ja kansallisen turvallisuuden uudistus on jäänyt sen jälkeen hämärään.

Alkaen vuoden 1999 IC-814-kaappauksesta, tämän vuosisadan alkuvuosina peräkkäiset kriisit yllättivät Intian. Joka kerta maa oli valmistautumaton ja poikkeuksetta reaktiivisessa tilassa. Strategisen ajattelun ja suunnittelun historiallinen tyhjyys, Intian päättämättömyys ja horjuminen toistuvien provokaatioiden edessä viittasivat arkuuteen, jota peitti strategisen hillinnän viikunanlehti. Vaikka tämä kärsivällisyyden osoitus sai kansainvälisiä suosionosoituksia, se oli turhauttavaa ja masentavaa Intian kansalaiselle.

Kaikki tämä muuttui 29. syyskuuta 2016, kun NDA:n hallitus käytti erikoisjoukkoja iskun terroristileireille rajan toisella puolella, mikä rikkoi itse asettamaa tabua, joka oli lamaannuttaneet aiemmat hallitukset. Sitä seurannut helmikuun 2019 ilmaisku terroristikeskukseen Khyber Pukhtunkhwassa vahvisti hallituksen päättäväisyyden, että Pakistanin rajat ylittävä terrorismi ei jää rankaisematta.



Vaikka nämä päättäväiset toimet ovat ansainneet ansaitun yleisön hyväksynnän, on korostettava kahta tärkeää näkökohtaa. Ensinnäkin, vaikka hallitus ansaitsi täyden kunnian kauan odotettujen sotatoimien aloittamisesta, puolueen apparatsikkien kömpelö käyttö vaalipropagandaan nosti armeijaa, vähätteli sen saavutuksia ja heikensi Intian mielikuvanhallintakampanjaa. Toiseksi syyskuussa 2016 tuli hukattu tilaisuus julistaa kansallista turvallisuusdoktriinia, jonka tavoitteena on osoittaa vihollisille punaiset linjat, antaa ohjeita omille voimille, välittää selkeä viesti, että rajat ylittävä terrorismi vaatisi taattua kostoa, mikä nostaisi kansallista moraalia. ja luottamusta.

Intiassa on pian uusi hallitus. Mutta mitä tulee kansalliseen turvallisuuteen, kaikki puolueiden manifestit näyttävät yhtä tyhmiltä ja epäkeskeisiltä, ​​mikä vahvistaa pelkoja, että viimeaikainen turvallisuuteen liittyvä huijaus oli pinnallista ja vaalilähtöistä. Siksi huolestuneena kansalaisena on velvollisuus tarjota – vaikkakin pyytämättä – neuvoja tulevalle hallitukselle kolmella kansallisen turvallisuuden osa-alueella. ne kaikki vanhoja kastanjoita.

Ensinnäkin Intian keskeisin turvallisuushaaste ei ole ulkoinen, vaan se liittyy sisäisen harmonian ja yhtenäisyyden ylläpitämiseen. Historia on täynnä esimerkkejä, kuten Itävalta-Unkarin ja Ottomaanien valtakunnat sekä Neuvostoliiton ja Jugoslavian tasavallat, jotka yrittivät takoa moniuskonnolliset ja monietniset väestöt kansallisvaltioiksi, mutta lopulta epäonnistuivat ja pirstoutuivat. Kun kaikki suuret uskonnot ovat edustettuina ja tuhannet etniset ryhmät elävät harmonisesti rinnakkain, Intia on edelleen rohkea mutta hauras kokeilu, joka on kuitenkin jyrkästi puolustanut perustuslainsa kaikille myönnettyjä kansalaisoikeuksia. Kun vaalit ovat ohi, poliitikkojemme on pohdittava, onko Intialla varaa siihen, että uskonnollinen enemmistövalta hallitsee poliittista keskustelua.



Astumatta tälle miinakentälle, meidän on muistutettava itseämme, että Intian valtio ei voi koskaan pitää itseään todella turvallisena, ellei se takaa turvallisuutta ja vapautta pelosta ja pelottelusta jokaiselle kansalaiselleen. Useimmille tuntematon tosiasia on, että Intian asevoimat nykyisessä muodossaan ovat sarva dharma sama bhavan ruumiillistuma. Äskettäin virkaan valittujen sotilaspoliitikkojen tulee selittää puolueilleen, kuinka asevoimiemme yksiköiden yhteenkuuluvuus ja taistelutehokkuus kärsisivät, elleivät he pysty jatkamaan uskonnollisen suvaitsevaisuuden ja rinnakkaiselon perinnettä.

Toiseksi Intian puolityhjä arsenaali ja voimakas riippuvuus aseiden tuonnista tekevät pilkkaa sen väitteille, jotka koskevat kasvavaa valtaa. Omahyväinen ja vastuuton tiedeyhteisö, jolle on uskottu puolustusalan tutkimus- ja kehitystyö, ja laiska puolustusministeriön byrokratia, joka on vastuussa puolustustuotannosta ja -hankinnoista, on pysäyttänyt Intian sotilaallisen modernisoinnin. Make in India on edelleen inspiroiva iskulause, jota on täydennettävä ja tuettava 50 vuoden visio-cum-toimintasuunnitelmalla. Sen täytäntöönpanoon on liityttävä Intian sotilas-teollisen kompleksin jyrkkä uudelleenjärjestely ja uuden puolustusministeriön tuotanto- ja hankintaministeriö.

Viimeinen mutta tärkein kansallisen turvallisuuden puute on Intian asevoimien eristäminen puolustusministeriöltä, jota johtaa yksinomaan yleinen siviilibyrokratia, ja sen epäonnistuminen integroida asevoimia toisiinsa. Näin ollen Intia on ainutlaatuinen suurimpien sotilaallisten voimien joukossa sinnikkäästi paisuneen armeijan ja vanhentuneen korkeamman puolustusorganisaation kanssa, josta on kyseenalaista hyötyä tänä kyber-, ydin- ja avaruussodan aikakaudella.



Tiedotusvälineissä on taipumus olla huolissaan Kiinan räjähdysmäisesti kasvavista puolustusmenoista. Mutta kaksi asiaa, joiden pitäisi pitää poliitikkomme hereillä, ovat Kiinan äskettäin supistetut, integroidut ja modernisoidut alueelliset sotilasjohdot ja visionääriset valkoiset kirjat, jotka käsittelevät puolustusministeriön asioita joka toinen vuosi.

Tämä artikkeli ilmestyi ensimmäisen kerran 4. toukokuuta 2019 painetussa painoksessa otsikolla 'False dawn'. Kirjoittaja on eläkkeellä oleva laivaston esikuntapäällikkö