Myanmarissa Intian on päätettävä, onko se tulevaisuuden puolella

Jättäessään sivuun jopa perustavanlaatuisimmat humanitaariset impulssit vastauksessaan Myanmarin kriisiin Intia ei toteuta ihanteitaan eikä strategisia tavoitteitaan.

Mielenosoittajat Sagaingin alueella Myanmarissa maanantaina. (Reuters)

Myanmarissa kehittyvä tragedia, jonka armeija (Tatmadaw) kumosi vaalitulokset viime kuussa, ennustaa uutta poliittisen sorron, humanitaarisen katastrofin ja geopoliittisen epävakauden sykliä. Intia, koska se on lähellä Myanmaria, sen geopoliittinen rooli ja sen edut, joutuu väistämättä mukaan tapahtumaketjuun. Välittömin haaste on tietysti tämän vallankaappauksen aiheuttaman pakolaiskriisin käsitteleminen. Mizoramin pääministeri Zoramthanga oli oikeassa kirjoittaessaan keskukselle, että Intia ei voi jättää huomiotta takapihallamme kehittyvää humanitaarista kriisiä ja suhtautua välinpitämättömästi rajan ylittävien kärsimyksiin. Manipurin hallitus on onneksi peruuttanut häpeällisen kiertokirjeen, joka olisi kieltänyt mielekkään avun tarjoamisen poliittisen vainon uhreille. Jos tämä kiertokirje olisi hyväksytty, se olisi ollut kauhea Intian imagolle. Mutta tapa, jolla käsittelemme tämän kriisin uhreja, ei saisi perustua pelkästään imagohallintaan, vaan omaksumaan laajempi humanitaarinen ja poliittinen näkemys.

Toteaminen, että rikkaat ja voimakkaat kansakunnat eivät ole panostaneet riittävän monenvälisen vastauksen luomiseen maailmanlaajuiseen pakolaiskriisiin, on itsestään selvä asia. Myöskään muut Myanmarin naapurit ja varsinkin ASEAN-maat tuskin tekevät vähäpätöistä kunnollista asiaa. Pakolaisten auttaminen ei myöskään ole kallista, ja taakka on kannettava kansakunnan, ei vain muutaman valtion harteilla. Mutta Intia on nyt vaarassa siirtyä pois siitä, mitä B S Chimni, Intian tärkein pakolaislaintutkija, kutsui aikoinaan siirtymäksi strategisesta epäselvyydestä syrjäytymiseen. Tämä on sopusoinnussa aikamme ideologisen luonteen kanssa, jossa muukalaisviha, vainoharhaisuus ja syrjintä poistavat ihmisten hyvin inhimillisten tilanteiden monimutkaisuuden. Mikään ryhmä, joka ei ole hyödyllinen uudelle nationalismillemme, ei ansaitse huomiota.



Humanitaarinen syy tarjota pakolaisille jonkinlainen turvasatama on liian ilmeinen ilmaistavaksi. Varmasti Vasudhaiva Kutumbakamin todellinen testi ei ole opportunistiset jalouden osoitukset, se on säädyllisyyden perusnormien noudattaminen. Palauttamiskiellon periaatteen, jota on kuvattu Magna Cartan vastineeksi vainoa pakenevien kohtelussa, on oltava jokaisen sivistyneen valtion vastauksen kulmakivi poliittisesti aiheuttamaan humanitaariseen katastrofiin. Ei ole selvää, missä Intian asema tässä on.



Mutta on myös poliittisempi perustelu anteliaamman ja mielikuvituksellisen politiikan laatimiselle. Ensinnäkin demokratian vastaiset mielenosoitukset ovat laajalle levinneitä, niissä on mukana nuoria ja niitä ohjaa aito sotilashallinnon vastustus. Intian on päätettävä, onko se tulevaisuuden puolella. Toiseksi Koillisvaltiot, kuten Manipur ja Mizoram, jotka joutuvat välittömästi vastaamaan pakolaisten auttamisesta aiheutuvista kustannuksista, vaativat kaikki perustellusti anteliaampaa ja mielikuvituksellisempaa politiikkaa. Kuten Avinash Paliwal, yksi Myanmarin oivaltavimmista kirjoittajista, oli väittänyt tärkeässä artikkelissa, A Cat's Paw of Indian Reactionaries: Strategic Rivalry and Domestic Politics at the India-China-Myanmar Tri Junction, Koillisosavaltioiden huolenaiheet ovat usein olleet. on historiallisesti syrjäytynyt Intian kolmiristeyksen käsittelyssä. Tämä johtui osittain kapinallisten vastapeloista ja osittain koillispoliittisten voimien epäilyistä. Mutta tässä historiallisessa vaiheessa koillisosien kohtuullisten ja mukautuvien tunteiden huomioimatta jättäminen merkitsisi mahdollisesti heidän marginaalisuuttaan Intian laskelmien muotoilussa. Kolmanneksi kapinanvastaisia ​​ja kumouksellisia pelkoja on käsiteltävä älykkäästi. Ensinnäkin, jos luotamme vain yhteistyöhön Myanmarin armeijan kanssa ilman tukea paikalliselle väestölle, valmistaudumme jälleen kerran pitkäaikaisiin ongelmiin. Laaja-alainen maine humanitaaristen huolenaiheiden ja ihmisten hyvinvoinnin alalla on strateginen voimavara, ei velvollisuus, jos olet pitkäaikainen toimija. Intian pitäisi nyt myös luottaa siihen, että se pystyy sekä poliittisesti että sotilaallisesti käsittelemään kaikki riskit, joita joskus syntyy kunnollisen toiminnan yhteydessä. Mutta sulkemalla rajansa se ei lähetä signaalia voimasta vaan heikkoudesta; että sen asema on niin hauras, että jopa palauttamiskiellon periaatteen noudattaminen aiheuttaa riskejä.

Neljänneksi ei ole vielä selvää, mikä on Intian kanta poliittiseen kehitykseen Myanmarin sisällä. Kun kaikki suurvallat Venäjästä Kiinaan näkevät nyt Myanmarin geopoliittisesti, panokset Intialle ovat korkeat. Kieltämättä valinnat eivät ole helppoja. Myanmarin armeija on kaikki analyysit kumartaen pysynyt enimmäkseen yhtenäisenä ja ahdistavana. Tiedämme historiallisesta kokemuksesta, että ellei sotilaallisissa rakenteissa ole merkittävää eliittijakoa, he voivat roikkua pitkään julman sorron kautta. Myanmarin tragedia näyttää olevan se, että sen ihmiset näyttävät olevan valmiimpia demokratiaan. Mutta sen armeija näyttää sortavammalta, ja sen eliitti, mukaan lukien Aung San Suu Kyi, on ollut konservatiivisempi valjastaessaan demokraattisia ja edistyksellisiä impulsseja. On myös raaka tosiasia, että nyt, kun jopa Venäjä on sekoituksessa, Myanmarin armeijalla voi olla enemmän tukivaihtoehtoja. Tällaisissa olosuhteissa Intian niin kutsutuille realisteille on houkuttelevaa olla syvästi tekemisissä armeijan kanssa. Myanmarin taloudellisesta merkityksestä Intialle on myös paljon liioittelua. Tietysti yhteydet ja kauppa Myanmarin kanssa antavat vauhtia Intian itäsuuntaisille eduille. Mutta rehellisesti sanottuna, on venyvää sanoa, että jotenkin Myanmarin kanssa tehtävän yhteistyön hyödyt ovat niin suuret, että Intia ei voi jättää niitä syrjään, jos tarvetta ilmenee, toimiakseen periaatteessa.



Oletettavasti Intia haluaa olla keskeinen keskustelukumppani kahdessa yhteydessä. Se haluaa olla keskeinen toimija kriisin maailmanlaajuisen vastauksen muotoilussa. Ja se haluaa kenties saada jonkinlaisen roolin, jos mahdollista, auttamassa ratkaisua kohti vähemmän sortavaa siirtymää Myanmarin sisällä. Mutta molemmille rooleille on tärkeää, että Intialla on laaja uskottavuus eri ryhmien ja liikkeiden keskuudessa Myanmarin sisällä. Tämä antaa Intialle potentiaalisen edun. Mutta on myös tärkeää, että omia asentojasi ei pidetä vain strategisen kyynisyyden tuotteena, joka on valmis vaihtamaan kaiken suuremman vastikkeen pieniin lyhyen aikavälin voittoihin. Molemmissa näissä yhteyksissä Intian käytöksen esimerkillisyydellä on merkitystä. Tällä tavalla eroamme täpötäytteisestä geopoliittisesta joukosta. Syrjäyttämällä alkeellisimmatkin humanitaariset impulssit likinäköisen realistisen tai muukalaisvihamielisen sysäyksen alaisena Intia ei toteuta ihanteitaan eikä strategisia tavoitteitaan.

Tämä artikkeli ilmestyi ensimmäisen kerran painetussa painoksessa 31.3.2021 otsikolla 'Tulevaisuuden puolella'. Kirjoittaja on avustava toimittaja, The Indian Express